8.6.2020 Pirjon ajatuksia omaishoitoyhteisössä toimimisesta
#OmaishoitoKoskettaaJokaista #Omaishoitoyhteisö
Raskas Vai Rakas Työ – Miten olen päässyt/ joutunut/ omaishoitajien yhteisöön? Tapasin elämäni rakkauden, menimme naimisiin ja muutimme mieheni lapsuudenkotiin asumaan. Peruskorjasimme pihapiirissä olevan saunarakennuksen anopilleni omaksi kodiksi. Anoppini oli polioinvalidi ja hän tarvitsi apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa. Hän pärjäsi siihen aikaan kotona kodinhoitajan, sukulaisten ja naapurien turvin. Siihen aikaan oli vielä kodinhoitajia, jotka olivat perheessä koko päivän, huolehtien kaikista askareista, jotka kotitalouteen kuului.
Peruskorjattuamme mieheni vanhan omakotitalon, muutimme perheen kanssa sinne asumaan. Minulle tarjottiin mahdollisuutta ryhtyä kokeilemaan anopin hoitoa, vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaisairaiden kotihoidontuella. Olin kotona lasten kanssa, joten se sopi silloiseen elämäntilanteeseeni hyvin. Siitä alkoi yhteinen matkamme anopin kanssa, joka kesti lähes 20 vuotta.
Aamuisin kahdeksan aikoihin menin hoitamaan anopin, tein pikkupesut, pukemiset, keitin puuron ja kahvit, sekä huolehdin lääkitykset. Iltaisin taas huolehdin iltatoimet ja laitoin iltapalan. Päivät touhusimme yhdessä pihatöissä, puutarhassa tai sisällä pienten lasteni kanssa. Lounaat ja illalliset söimme pääsääntöisesti yhdessä. Lapset kasvoivat ja he kolme poikaa oppivat myös avustamaan mummoa päivittäisissä toiminnoissa. Ei ollut vapaa päiviä, oli arki tai pyhä, anoppi oli hoidettava. Sain toki apua usein naapureista ja sukulaisista, jos jonnekin reissuun lähdimme.
Miniä ja anoppi suhde, ei aina ollut kovin helppo. Sanomista tuli joskus puolin ja toisin, mutta joka päivä oli hommat hoidettava, vaihtoehtoa ei ollut. Varsinaista riitaa ei ollut, mutta ennemminkin nuoren ja iäkkäämmän ihmisen eri näkökulmien yhteensovittamista. Muistellessani omaishoitajuuteni vuosia, ihmettelen miten jaksoin, päivästä päivään ja vuosista toiseen.
Lasten vartuttua lähdin kouluttautumaan uudelleen, valmistuin lähihoitajaksi 1998. Opinnäytetyöni tein kuinkas muutenkaan, omaishoitajien tukemisesta. Työskentelin 18 vuotta yksityisessä ympärivuorokautisessa palvelutalossa ja pääsin kohtamaan useita omaishoitajia vuosien varrella. Jotenkin koin sisäistä paloa, omaishoitajien parissa työskentelemiseen. Sain mahdollisuuden olla mukana perustamassa Hiidenseudun Omaiset ja Läheiset ry:tä vuonna 2007. Nykyään Hiiden Omaishoitajat ry. https://hiidenomaishoitajat.fi/
Kuuluminen omaishoito yhteisöön on antanut minulle paljon. Lukuisia kohtaamisia omaishoitajien kanssa, elämänmakuisten ilojen ja surujen jakamista. Olen tavannut paljon ihmisiä näiden vuosien varrella ja saanut ihania ystäviä.
Mitä sanon tänään teille omaishoitajat: Huolehdi itsestäsi, sinä olet tärkein, Ole itsekäs, niin jaksat – Pidä vapaasi, olet ne ansainnut – Te omaishoitajat olette sankareita ihan jokainen. Muista, apua on tarjolla, me OmaisOivan tiimi (Pirjo, Minna ja Katja) ollaan sinua varten !
Ai niin loppuun vielä vinkki sinulle omaishoitaja, jonka omaishoitotilanne on päättynyt. Sopimusomaishoitajana toimiminen kerrytti minulle eläkettä. Se pitää muistaa itse hakea! Lisätietoa saat sivuilta:
https://www.keva.fi/henkiloasiakkaalle/tietoa-elakkeista/ammattiryhmien-elake/omais–ja-perhehoitajat/#94a91567