ONKO RAKKAUS KAIKEN TAKANA?
Olin kutsuttuna Hiiden omaishoitajat ry:n järjestämässä vaalipaneelissa. Kysymykset olivat tiukkoja ja ajatuksia herättäviä. Samoin keskustelu, joka kysymysten ympärille syntyi oli hyvää ja ajatuksia herättävää.
Jäin pohtimaan pitkään yhtä sanaa keskustelujen aikana ja käytinkin siitä puheenvuoron, vaikka minulta siitä ei kysytty. Sana, joka on kaunis, sen sisältö arvokas ja ajatus ihana. Lähimmäisenrakkaus. Sitä sanaa käytettiin vaalipaneelissa vastauksissa paljon.
Toivoin puheenvuorossani, että oppisimme pois tavasta puhua omaishoidon yhteydessä lähimmäisenrakkaudesta. Toki monella rakkaus on ollut se syy omaishoitoon, mutta vaikuttaako tapamme puhua omaishoidosta myös tapaamme asennoitua esimerkiksi omaishoidon korvauksiin? Onko siinä yksi syy siihen, että omaishoidon palkkiokehitys on heikkoa?
Omaishoitajaksi usein lähdetään rakkaudesta tai velvollisuudentunnosta. Rakkaus ja yhdessäolo. Kuinka tärkeä se läheinen onkaan! Jossain vaiheessa rakkauden aloittama omaishoitajuus saattaa muuttua velvoitteeksi, raskaaksi työksi ja voi olla, että jossain vaiheessa se rakkaus työn tunteena on aika kaukana.
Rakkaus tarvitsee myös hoivaa ja lepoa. Omaishoitaja on rakastava, mutta rakkaudella ei elä, sillä ei makseta vuokraa tai osteta ruokaa. Rakkaudella ei saada vapaata. Rakkaus saattaa olla hyvin vahvasti veloittava, lähimmäisenrakkaus voidaan joskus kirjoittaa myös lähimmäisenraskaus. Kuinka raskasta toisinaan onkaan rakastaa.
Asia, mikä herätti keskustelua ja eri näkökulmia, oli palkkioiden yhtenäistäminen. Hyvinvointialueiden käynnistyttyä tullaan yhtenäistämään toimintoja ja palkkioita.
Kun omaishoidon palkkioita tullaan yhtenäistämään toivoisin, että palkkioluokkia olisi neljä, kuten Lohjalla nyt on ollut. Muutos kolmeen tasoon pudottaisi Lohjalla kymmeniä perheitä pois pienimmän tuen saajista. Vaikka summa ei välttämättä ole suuri, se on monille perheille hyvin merkittävä ja saattaa vaikuttaa vahvasti siihen pystyykö olemaan omaishoitajana, esimerkiksi työelämän ohessa. Lisäksi on muistettava, että omaishoitajuus on työtä, josta toivoo saavansa arvostusta. Korvaus on yksi tapa arvostuksen osoittamiseksi.
Omaishoitajien kanssa käydyissä keskusteluissa yleensä nousee esiin vapaiden käyttö ja sen kehittäminen. Oman jaksamisen kannalta olisi tärkeää saada käyttää vapaat ja toivomallaan tavalla.
Ystävällisin terveisin
Lotta Paakkunainen
Kaupunginvaltuutettu
Kaupunginhallituksen varajäsen
Keskustan valtuustoryhmä
Valtuustoryhmän sihteeri
Omaishoidon neuvottelukunnan asiantuntijajäsen
https://lottapaakkunainen.com/
twitter: @lottapaakku