29.4.2020 Korona ja omaishoitajat
Meidän koko armasta Suomea ja koko maailmaa on kohdannut ennen tuntematon virus korona. Ennen nuoruudessani korona oli taitolajipeli, jota pelattiin nelikulmaisella laudalla värikkäin nappuloin. Tarkasti sai tähdätä, että sai nappulat pussiin. Tämän hetkinen korona on taitolaji, että pysy erossa muista ihmisistä.
Miltä se tuntuu? Yksinäisyys on tullut meille asumaan eikä sano milloin aikoo lähteä. Moni vanhus on seurustellut sen kanssa jo vuosia ja nyt ihan toivotaan, että sen kanssa viihdytään. Myös omaishoitoperheissä tämä on kipeä kysymys. Emme voi tavata ystäviä, jotka tekevät päivän melkein juhlaksi, emme voi tehdä ostosreissuja ja kaikki paikat on suljettu. Niin kauan on vielä hyvä, kun kummankaan ei tarvitse mennä minkään muunkaan takia hoitoon. Kukaan ei voi käydä vierailulla.
Sellaisilla omaishoitajilla se on ehkä vaikeampaa, jotka ovat päässeet liikkumaan hoidettavan kanssa ja nyt se on estynyt. Meillä hoidettava on täysin liikuntakyvytön ja monisairas, että emme koskaan pääse minnekään. Elämämme ei ole juuri muuttunut.
Mitä olen saanut näinä omaishoitajavuosina? Rauhoittumista se on, enää ei ole kalenterissa merkintöjä ja tutustun puolisoon toisella tavalla. Jokainen aamu on suuri yllätys. Olemme molemmat olemassa, on koti ja perhe, ruokaa yllin kyllin. Evakkolapsena näitä ei aina ollut.
Puoliso heräilee, on aamulääkkeiden ja puuron aika. Televisio tiedottaa uutisia koronan jatkumisesta maailmalla ja meillä. Omaa jaksamista tulee harvoin syvällisemmin mietittyä, kun jalka vielä nousee vaikkakin nivelrikon vaivaamana. Lääkkeiden avulla taas mennään, mutta muuten terveenä.
En ole hetkeäkään katunut päätöstäni alkaa omaishoitajaksi. Tiedän, etten olisi selvinnyt siitä ikävästä, että puolisoni viettäisi kaikki nämä vuodet laitoksessa. Suuri kiitos kaikille, jotka ovat olleet edesauttamassa, että tämä on ollut mahdollista.
Elämä on toisinaan kuin kukkaketo. On kauniita värikkäitä orvokkeja, päivänkakkaroita, pehmeitä kissankäpäliä ja vaikka mitä, myös pistäviä ruusuja. Sellainen on tämä korona. Meitä omaishoitajia ei ole jätetty yksin, se tuntuu hyvältä.
Eevi