Moni varmasti miettii kuinka lastensa omaishoitajat käyvät töissä, opiskelevat tai oikeastaan tekevät mitään. Varsinkin silloin kun tällä omaishoidettavalla on lukuisia käyntejä sairaalassa tai erilaisia terapioita.

Minulle iski todellisuus vasten kasvoja nuorimman lapsen syntymän aikoihin, halu olisi päästä työelämään kuitenkin vielä käsiksi eikä ajatus täysin kotona olemisesta houkuttele. Kuitenkin edellisen työni yhdistäminen tämän hetken arkeen tuntui aika mahdottomalta. Vai kuinka moni oikeasti haluaisi sellaista kampaajaa, joka joutuisi jatkuvasti siirrellä asiakkaan aikaa koska ”lapsi tarvitsee viedä lääkäriin” tai kuka työkaveri/työnantaja jaksaisi olla minun työkaverini, kun jatkuvasti joutuisi kuunnella kuinka en taaskaan pääse töihin tai tämä vuoro tulisikin muuttaa lyhyemmäksi. Vastaus on ettei kukaan haluaisi tämmöistä, joten reiluuden nimissä kaikille irtisanoin itseni edellisestä työpaikastani, paikasta jossa olin ollut vuodesta 2008. Työ, jossa olen todella hyvä sekä saanut työkavereiltakin lisänimikkeen ”Taikuri” sillä sormi ei mennyt suuhun värejä suunnitellessa ei olisi enää se minne tulisin palaamaan. Tietyllä tavalla tämä oli sysäys suuntaan mitä olin toisinaan pohdiskellut, mitä muuta voisin tehdä, jos en tässä ammatissa pystyisi olemaan.

Tammikuussa olin irtisanoutunut ja selailin tylsistyksissäni Facebookin feediä kun silmiini pomppasi VAAO:n mainos täysin verkossa toteutettavasta merkonomin, tai noh verkonomin, opinnoista. Minä klikkasin mainosta ja aloin lukemaan mitä tämä pitää sisällään, hetken mielijohteesta päätin laittaa hakemuksen sisään. Tästä hetken kuluttua minulle tuli meiliin kutsu haastatteluun, haastattelukin oli ja minulle kerrottiin saavani tiedon koulupaikasta viimeistään parin päivän sisällä, sillä koulu oli alkamassa siitä seuraavalla viikolla. Jo seuraavana päivänä minulle tuli sähköposti, jossa toivotettiin tervetulleeksi kouluun! Virallisesti en kuitenkaan ole opiskelija, se vaatii jo Kelankin silmissä tiettyä määrää läsnäoloa, jota en välttämättä voi toteuttaa omaishoidettavan käyntien takia. Tänä vuonna olen käynyt hänen kanssaan 84 kertaa sairaalassa, tähän päälle lähes viikoittaiset laboratoriokäynnit sekä muutamat terveyskeskuskäväisyt. Elokuussa alkaa ainakin puheterapia sekä toimintaterapia, ehkä myös fysioterapia. Joten opiskelun tulee olla joustavaa, tällä hetkellä minulta odotetaan vain tehtävien palautusta määräaikaan mennessä sekä näyttöjen suorittamista. Näyttöjä olenkin jo pari suorittanut kiitettävin arvosanoin ja missä näitä suoritan? Noh, toisten lastemme jääkiekkojoukkueessa.

Keväällä tarjoutui mahdollisuus hakea väyläopinnoilla HAMK:iin suorittamaan tradenomin opintoja, tuli vain lähettää opelle motivaatiokirje miksi juuri minut pitäisi sinne valita. Opettaja sanoi, ettei yleensä helmikuussa aloittaneet pääse heti sinne vaan he voivat hakea vuoden päästä ennemmin, muttei kuitenkaan estänyt minua lähettämästä tätä kirjettä hänelle. Arvatkaa kuka, on tässä kesän aikana suorittanut ensimmäistä kurssiaan tänne, no minäpä tietenkin! Tuntuu aivan uskomattomalta päästä kahteen kouluun suorittamaan opintoja, kun tämä tuntui täysin mahdottomalta edes ajatuksena, mutta tässä sitä huhkitaan!

Kouluun menossa oli muutakin hyvää, meillä on luokan yhteinen watsapp-ryhmä, jossa eräs luokkalainen kertoi olevansa yrittäjä ja hän voisi työllistää vaikka etänä työntekijän. Minä, pohdittuani ihan nanosekunnin, laitoin hänelle viestiä missä kyselin tarkemmin työnkuvasta sekä kerroin omista esteistä koskien työntekoa, eli kuinka paljon minulla oikeasti on käyntejä sairaalassa lapseni asioissa. Häntä tämä ei haitannut yhtään ja nyt olenkin hänelle tehnyt töitä huhtikuusta alkaen, ihan muutamia tunteja viikossa. Töitä olisi enemmänkin heti kun minun omat aikatauluni vain antavat siihen tilaa.

Jotenkin hassua miten ne asiat vain etenevät omalla painollaan, vielä joulukuussa olin varma, etten mitään tule keksimään ja nyt olen tuplaopiskeleva etätyöläinen! Toki edelleen mietityttää tulevaisuus, mutta nyt on varmempi olo, kun on joku turvaverkko olemassa edes. Lapsella tuli kesän kontrollikäynneilläkin selväksi, ettei päivähoito ole hänen paikkansa immuniteettivajeen takia eli onneksi on nykyään näitä etämahdollisuuksia, jotka tarjoavat minulle vaihtoehdon olla kiinni työelämässä. Varmasti tulen palaamaan tähän aihealueeseen, kunhan kaikki asiat edistyvät, syksystä tulossa tiukka rutistus!

Takaisin